Kielto syyttää ja tuomita kahdesti samassa asiassa

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 191/2012).

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta. Lain tarkoituksena on yhteen sovittaa hallinnollisena seuraamuksena määrättävä veron- tai tullinkorotus ja rikosseuraamuksena määrättävä rangaistus siten, ettei luonnollinen henkilö, kotimainen kuolinpesä tai yhtymä tulisi tutkittavaksi ja rangaistavaksi uudelleen samasta teosta, josta tämä on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi.

Tällä tavoin lainsäädäntöä muutettaisiin vastaamaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen niin sanottua ne bis in idem -kieltoa. Ne bis in idem -kielto on periaate, jota ei ole kirjattu Euroopan ihmisoikeussopimuksen alkuperäiseen sopimustekstiin, vaan se käy ilmi sopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklasta. Periaatteen ydinajatus on, että samasta asiasta ei voida syyttää ja tuomita kahdesti. Tuomioistuin ei voi siis ottaa käsiteltäväkseen tapausta, joka on jo lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Lainvoimaisen tuomion oikeusvoima estää siis uuden prosessin aloittamisen samassa asiassa. Yhtä lailla kielto koskee myös päätöksiä tekeviä viranomaisia. Jos viranomaisella on harkittavana tehdäänkö sen käsiteltävänä olevassa asiassa esimerkiksi veronkorotuspäätös, tulee sen olla tietoinen, onko asiasta olemassa samojen tosiseikkojen pohjalta tuomioistuimen jo antama tuomio ja varmistuttava siitä, ettei päätös ja tuomio muodosta päällekkäistä rangaistusta. Ne bis in idem -kieltoon sisältyy myös niin sanottu lopullisuusvaatimus. Vasta lopulliseksi tulleella ensimmäisellä tuomiolla on estevaikutus suhteessa myöhempiin prosesseihin. Lopullisuus saavutetaan pääsääntöisesti silloin, kun asiassa on kaikki kansalliset muutoksenhakukeinot on käytetty.

Esitetyistä muutoksista huolimatta veron- tai tullinkorotus määrättäisiin pääsääntöisesti edelleen verotus- tai tullauspäätöksen tekemisen yhteydessä. Esityksessä ehdotetaan, että toimivaltainen viranomainen voisi verotuspäätöstä tehdessään kuitenkin jättää veronkorotusta koskevan päätöksen tekemättä, mikäli käsillä olisi jokin seuraavista tilanteista. Ensiksikin veron- tai tullinkorotus jätettäisiin määräämättä, jos veron- tai tullinkorotus mahdollisesti liittyy tekoon, josta toimivaltainen viranomainen harkitsee ilmoituksen tekemistä syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle esitutkintaa varten. Toiseksi veron- tai tullinkorotus jätettäisiin myös tekemättä, kun viranomainen saa esitutkintaviranomaiselta tai syyttäjältä tiedon, että tämä on saanut tutkittavaksi asian, johon liittyy kyseistä verotusta koskevia seikkoja. Kysymys veron- tai tullinkorotuksen määräämättä jättämisestä voi siis herätä joko verotusta toimittavan viranomaisen harkinnan pohjalta tai esitutkintaviranomaisen tai syyttäjän viranomaiselle antaman tiedon perusteella.

Mikäli toimivaltainen viranomainen edellä mainittujen syiden perusteella jättää veronkorotusta koskevan päätöksen tekemättä, korotus määrätään erillisellä päätöksellä hallinnollisena seuraamuksena varsinaisen päätöksen tekemistä seuraavan kalenterivuoden loppuun mennessä, jos toimivaltainen viranomainen ei tee asiasta rikosilmoitusta. Vuoden määräajan tarkoituksena on antaa viranomaiselle aikaa selvittää onko kyse asiasta, josta tullaan tekemään ilmoitus syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle. Veronkorotuksen määrättyään toimivaltainen viranomainen ei voisi enää tehdä samasta asiasta rikosilmoitusta, jollei veronkorotuksen määräämisen jälkeen ole saatu näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista.

Erillisellä päätöksellä määrättävä veronkorotus tulisi rikosilmoituksen tekemisen jälkeen kyseeseen ainoastaan siinä tilanteessa, että esitutkintaviranomainen lopettaa esitutkinnan tai jättää sen toimittamatta tai syyttäjä tekee asiaa koskevan syyttämättäjättämispäätöksen tai peruuttaa syytteen. Tällöin veronkorotusta koskeva päätös tulisi tehdä 90 päivän kuluessa siitä, kun Verohallinto saa tiedon esitutkintaviranomaisen tai syyttäjän vapauttavasta päätöksestä.

Muutosten myötä myös rikoslakiin otettaisiin säännökset siitä, että syytettä ei voitaisi nostaa eikä tuomiota antaa tietystä rikosasiasta, jos samasta asiasta samalle henkilölle on jo määrätty veron- tai tullinkorotus. Poikkeuksena olisivat ne tilanteet, joissa korotuksen määräämisen jälkeen olisi saatua uutta näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista. Viranomainen voisi jättää rikosilmoituksen tekemättä, esitutkinnan toimittamatta, syytteen ajamatta tai rangaistuksen tuomitsematta, jos odotettavissa oleva tai määrätty veron- tai tullinkorotus harkittaisiin riittäväksi seuraamukseksi. Rikosten törkeät tekomuodot olisi kuitenkin joka tapauksessa aina ilmoitettava syyttäjälle. Uusia säännöksiä sovellettaisiin myös tullilaitoksen kantamiin veroihin ja tulliin sekä näiden korotuksiin. Säännöksiä sovellettaisiin lisäksi Liikenteen turvallisuusviraston kantamien verojen korotuksiin.

Muutoksille ehdotetaan mahdollisimman pikaista voimaantuloa.