Verohallinnon tietopaketti veroparatiiseista

Verohallinto on julkaissut syyskuussa veroparatiiseja koskevan tietopaketin, jossa kerrotaan veroparatiisien käyttötavoista ja niiden käytön torjunnasta.

Veroparatiiseja voidaan käyttää sekä lailliseen että laittomaan toimintaan. Veroparatiisiyhtiöitä markkinoidaan verosuunnittelun välineenä, ja niiden käyttökohteita ovat esim. tavaroiden ja palveluiden kauppa, sijoitusyhtiöt, finanssipalvelut, IPR-asiat, pankki- ja vakuutustoiminta sekä asiantuntijapalvelut. Lailliseenkin veroparatiisien käyttöön sisältyy joskus huijauksen riski, jolloin toiminta voikin tulla kalliimmaksi kuin niiden verojen maksaminen, joita on pyritty välttämään. Veroparatiisien avulla harjoitetaan myös monen tyyppistä rikollista toimintaa kuten veropetoksia, velallisen rikoksia, rahanpesua ja sisäpiiritiedon väärinkäyttöä.

Veroparatiisien käyttö perustuu siihen, että veronalaista tuloa pyritään erilaisten oikeustoimien kautta pienentämään tai siirtämään veronalainen tulo joko kokonaan tai osittain verotuksen ulkopuolelle. Sijoitustoiminnassa veroparatiisiyhtiöitä voidaan käyttää todellisen toimijan peittämiseksi ja esim. verojen välttämiseksi Suomessa. Veroparatiisiyhtiön avulla on myös mahdollista toimia Suomessa täysin laillisesti ja siirtää koko yritystoiminta tai muu vastaava sen nimiin. Verotuksellista hyötyä tällaisesta järjestelystä ei silloin juuri synny, jos toiminnassa noudatetaan Suomen verolakeja. 

Myös idänkauppaan liittyy jossain määrin veroparatiisiyhtiöiden käyttöä ja ainakin osassa tapauksista on kyse samalla korruptiosta. Maksujen ohjaaminen veroparatiisiyhtiölle myyntiprovisioiden muodossa tai sen nimissä suoritettu laskutus konsultoinnista on hyvin tyypillinen ilmiö.  Venäjällä monen käytännön asian hoitaminen on riippuvainen siitä, suostuuko maksamaan lahjoman luonteisen suorituksen vai ei. Lahjusten antaminen ja lahjusten naamiointi onkin Venäjällä hyvin kehittynyttä.  Tällainen toiminta on rikosoikeudellisesti moitittavaa Suomessa silloinkin kun tämä ”likainen työ” ulkoistetaan Venäjällä paikalliselle konsultille.

Veroparatiiseille ominaisia piirteitä ovat mm. matala verokynnys ja tiukka pankkisalaisuus. Veroparatiisivaltioiden lainsäädäntö ei yleensä takaa omistuksen läpinäkyvyyttä silloin kun omistajien kotipaikka on eri valtiossa kuin minne ne on rekisteröity.

Veroparatiisit koetaan valtiontalouden kannalta ongelmallisiksi koska veroparatiisien hyödyntäminen aiheuttaa merkittävän loven verotulojen kertymään. Siksi veroparatiisien torjuntaan on panostettu eri keinoin, kuten tehostamalla maailmanlaajuisesti kansainvälisten rahavirtojen valvontaa ja tiivistämällä yhteistyötä eri viranomaisten välillä. Tehostuneen valvonnan lisäksi niin sanotun tehokkaan katumisen ohjelmat ovat osoittaneet hyödyllisiksi. Myös Suomessa verottaja suhtautuu torjuvasti veroparatiiseihin. Perinteisten veroparatiisien asema onkin vaikeutunut, mutta veronkierto saa jatkuvasti uusia muotoja.

Verohallinnon tietopaketti perustuu Verotus-lehdessä 4/2012 julkaistuun asiantuntijakertomukseen ”Veroparatiisit – veromuseoon kuuluvia luomuksia vai hyvinvointivaltion parasiitteja?”, jonka on kirjoittanut Verohallinnon ylitarkastaja Hannu Kuortti.  Veroparatiiseja käsittelevä tietopaketti löytyy täältä.