Ne bis in idem ja sen lis pendens vaikutus, KKO 2013:59

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2010:45 ja sen jälkeen antamissaan ratkaisuissa katsonut, että veronkorotus estää samaan veronkorotuksen aiheuttaneeseen menettelyyn perustuvan veropetosta koskevan syytteen tutkimisen vain, jos veronkorotusratkaisu on tullut lopulliseksi ennen syytteen vireilletuloa. Tätä tulkintaa on korkein oikeus muuttanut ratkaisussaan KKO 2013:59 niin, että sanotussa tilanteessa veropetossyytteen tutkimiselle on este jo sen jälkeen kun verotusmenettelyssä on veronkorotusta koskevaa päätösvaltaa käytetty joko määräämällä veronkorotus tai jättämällä se määräämättä. Korkein oikeus katsoo perustuslakivaliokunnan tavoin, että ne bis in idem -kiellon tarkoitusta vastaa parhaiten tulkinta, joka estää mahdollisuuden kahteen rinnakkaiseen samaa asiaa koskevaan menettelyyn. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2013:78 vahvistanut uuden linjauksen mukaista oikeustilaa katsomalla, että tullin määräämä veronkorotus estää syytteen tutkimisen törkeästä veropetoksesta.

Korkein oikeus on antanut tuomion KKO 2013:59 vahvennetussa 11 henkisessä kokoonpanossa ja tuomio on ollut tiukka äänestysratkaisu, jossa 5 oikeusneuvosta on ollut eri mieltä enemmistön kanssa. Viidestä eri mieltä olleesta kuitenkin kaksi olisi ratkaissut asian samalla tavalla kuin enemmistö, mutta perustellut päätöksen hieman eriävästi.

Ennen KKO 2013:59 päätöstä vallinnut oikeudentila on kuvattu hyvin aikaisemmassa uutisessamme ”kielto syyttää ja tuomita kahdesti samassa asiassa”.